Kuka hoitaa, kuka hoivaa? (Kolumni UV 9.12.2013)

Vanhusten hoito ja hoiva puhututtaa. Olemme perimmäisten kysymysten äärellä; Kuinka hoidamme ja hoivaamme toisemme vauvasta vaariin ja mummoon. Maamme hallituksen rakennepaketissa vauhditettiin vanhuspalvelulain toteuttamista juuri oikeaan aikaan. Muuttamalla rakenteita, teemme tulevaisuutta suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle, jossa yksilö, yhteisöllisyys, vastuu ja välittäminen ovat tiiviissä yhteistyössä keskenään.

Oletko sinä miettinyt, miten tulet huolehtimaan vanhemmistasi silloin, kun he sitä tarvitsevat?

Kysymys on mielestäni erityisesti asenteiden ja toimintatapojen muutoksesta, sekä hoivalupauksesta minun, sinun ja julkisen vallan välillä. Meidän on myös ymmärrettävä mitä hoito ja hoiva tarkoittavat. Hoito on ammattilaisten ja yhteiskunnan tehtävä. Hoiva on laajempi käsite, se on lähimmäisten, perheiden, ystävien, tuttavien, siis meidän oikeus ja velvollisuus.

Valtio ohjaa lainsäädännöllä kuntia järjestämään laitoshoitoa vain silloin, jos lääketieteelliset perusteet tai arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kriteerit niin vaativat. Samalla se vaatii järjestämään lisää kotipalvelua eri muodoissaan sekä panostamaan omaishoitoon.

Mainittuja hoitoa ja palvelua tarjoaa siis valtio ja kunta verovaroilla järjestettyinä. Julkiset toimet eivät kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan vakavaa kansallista ja henkilökohtaista perheen sisäistä keskustelua vastuusta, välittämisestä ja toisista huolehtimisesta. Oletko sinä miettinyt, miten tulet huolehtimaan vanhemmistasi silloin, kun he sitä tarvitsevat?

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus julkaisi viime elokuussa tutkimuksen, jonka mukaan vanhempien ja heidän aikuisten lastensa välillä vallitsee näkemysero kotona asumisen merkityksestä. Aikuiset lapset halusivat maksaa vanhempiensa palveluasumisesta enemmän kotona pysymiseen verrattuna. Omaishoitajaksi ryhtymisen ehtona oli merkittävä taloudellinen kannustin. Toiset olivat valmiita maksamaan itse (tai antaa vanhempiensa maksaa) isoja summia välttyäkseen omaishoidolta.

Suomella ei ole tulevaisuudessa mahdollisuutta kohdistaa lisää verotuloja vanhushoivan rahoittamiseksi. Suuret ikäluokat jälkeläisineen joutuvat maksamaan itse ison osan vanhushoivansa kustannuksista. Toiveet hoidosta ja hoivasta tulevat vaihtelemaan suuresti. Toivon sydämestäni ja toimin niin, että lähimmäisen kosketus ja läsnäolo ovat kiinteä osa tulevaisuuden vanhushoivaa.

Kohta vuosi vaihtuu ja tapana on tehdä lupauksia. Tee vanhushoivalupaus. Ennen vuoden vaihdetta saamme viettää joulua perheemme ja ystäviemme kera. Toteuta silloin jo tulevaa lupaustasi. Toivotan sinulle ja lähimmäisillesi rauhallista, ihanaa yhdessäolon aikaa ja joulun taikaa!

Anu Urpalainen